Frank Underwood on Yhdysvaltain edustajahuoneen jäsen, jolle on luvattu juuri valitun presidentin tukemisesta ulkoministerin paikka uudessa hallituksessa. Lupaus kuitenkin pyörretään viime hetkillä ja Franky boy ei tästä tykkää. Frank nappaa puukon selästään ja alkaa teroittelemaan sitä suurella tarmolla. Ulkoministerin viran sijaan Frank lähtee tavoittelemaan suoraan Valkoisen talon valtaistuinta. Matka sisältää paljon kieroilua, lahjontaa, kiristystä eikä murhakaan ole mikään este päämäärän saavuttamiselle. Frankin apuna on hänen vaimonsa Claire, joka osaa olla melkein yhtä häikäilemätön kuin miehensäkin. Pimeälle puolelle kääntymisellä on kuitenkin oma hintansa eikä sen maksaminen ole todellakaan kovin hubaisaa hommaa. Valtaan voi olla haastavaa, mutta sen pitäminen on huomattavasti vaikeampaa.
House of Cardsin juonikuvioissa on enemmän raiteita kuin suurkaupungin metrokartassa. Sarjan katsominen vaatii siis keskittymistä. Juonikuvioiden monikerroksellisuus onkin sarjan yksi valttikorteista, sillä vastaavaa on mahdotonta rakentaa elokuvassa. Tapahtumat eivät kuitenkaan etene liian hitaasti, vaan tahti on todella hyvää ja jännitystä ylläpitävää. Tarinankerronnassa on käytetty myös mielenkiintoista rikkomista, sillä välillä Frank puhuu katsojalle katsomalla suoraan kameraan. Tämä hämmensi aluksi, mutta toimii omalla kohdalla hämmentävän hyvin. Hämmentävää oli myös se, että huomaan jossain vaiheessa olevani kerrankin pahiksen puolella :D
Kevin Spacey tekee pirullisen hyvän roolin manipuloivana Frank Underwoodina. Myös Robin Wright tekee laadukasta työtä Frankin vaimon, Claire Underwoodin, roolissa. Tarinankerronta toimii ja kuvaustyö on perushyvää, josta välittyy kiero ja urbaani kuva.
Mikäli monimutkainen juoni ja kieroileva poliittinen ilmapiiri kiinnostavat, tästäpä riittää moneksi tunniksi karkkia silmälle sekä mielelle.
9/10
- Kuju
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti